Steinerkoulun kemian opetus on oppia elämää varten. Steinerkoulussa kemian opetuksen tavoitteena on puhutella oppilaan kaikkia olemuspuolia. Oppilaat kohtaavat kemian ilmiöt aistiensa avulla: haistamalla, maistamalla, katsomalla, kuuntelemalla ja tuntemalla. Opiskelun pohjana ovat oppilaiden kokemat ilmiöt.
Havaintojen teko on nykynuorelle suuri haaste, koska monet oppilaat ovat sisäistäneet tehokkuusajattelun – eli tehdään monia asioita samanaikaisesti. Havainnointi edellyttää tilaa ja aikaa, sillä havainnointi on ihmettelyn ja ajattelun lähtökohta. Opettaja suunnittelee ilmiöiden sarjan siten, että oppilas tavoittaa kokonaisuuksia ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä fenomenologisesti. Se, mitä kemiallisissa reaktioissa sisäisesti tapahtuu, ei ole aistein havaittavissa. Voimme vain havainnoida alku- ja lopputilanteen. Tiede pyrkii selittämään tätä havainnoille näkymätöntä atomien ja molekyylien tasoa.
Steinerkoulussa tavoite on liikkuvan ja vapaan ajattelun mahdollistaminen. Valmiita tieteen tuomia ajattelumalleja, joita oppilaat eivät voi kokemuksillaan testata, opiskellaan tieteen historian näkökulmasta 11-luokasta lähtien. Näin oppilas ikään kuin asettuu ihmiskunnan historiallisen kehityksen virtaan ja oppii kemian teoriaa niin kuin tiedemiehet ovat aikoinaan ilmiöt ymmärtäneet ja selittäneet. Kemian historiallinen tarkastelu paljastaa teorioiden ajallisen kehityksen. Sadan vuoden kuluttua kemian kirjat ovat aivan toisen näköisiä.
Kemian opiskelussa vihkotyö on tahdon kasvatuksen väline. Oppilas prosessoi vihkotyön avulla kokemukset omakseen. Tuloksena syntyy kovan tahdonponnistuksen kautta oma vihko. Tämä vihko on oma luomus ja erityisen tärkeä ajassamme, kun lähes kaikki, mitä tarvitsemme on teollisesti valmistettua. Luomus on väline oman työn kunnioituksen oppimisessa. Vihko on myös joillekin oppilaille kompastuskivi. Tahtoa ja aikaa ei tahdo kaikilta löytyä. Opiskelu jää puolitiehen.
Kemiaa opiskellaan steinerkoulussa elämää varten. Kun nuori ihminen irtautuu omista turvaverkoistaan ja etsii omaa tietään, koulun tehtävänä on herättää nuoressa innostus ulkopuolista ja sisäistä elämää kohtaan, jotta nuori ei käperry itseensä. Kemia avaa tietä aineiden sisäiseen maailmaan. Ilmiöt paljastavat aineista paljon sellaista, mikä ei ole ulkoisen ja staattisen tarkastelun avulla löydettävissä. Ne johdattavat myös oppilaan merkitysten lähteille. Elämä ei ole pelkkien sattumien viidakko.
Kemian opetus steinerkoulussa on uudenlaisen luontoyhteyden etsimistä. Minkälainen aine on rikki? Tavoitteena on oppia tuntemaan rikki rikin kiertojen ja siihen liittyvien kemiallisten prosessien avulla. Kun oppilaat opiskelevat kemiaa tieteenä, esiin tulevat toisenlaiset prosessit, eikä tavoitteena välttämättä ole rikin ymmärtäminen vaan sen hyödyntäminen. Hyödyntäminenkin auttaa meitä ymmärtämään rikkiä, mutta vain osittain.
Luontoyhteys edellyttää ja herättää syvällisesti ymmärrettynä elämän kunnioitusta. Elämän yhteyksien ja merkitysten hahmottaminen tuo meidät perimmäisten kysymysten äärelle. Elämä on edelleen yhtä selvittämätön ihme kuin Demokritoksen ja Aristoteleksen aikana. Jos oppilaalle avautuvat nämä elämän ihmeet ja niiden kautta kunnioitus ja merkitys, hän löytää elämäntehtävänsä – mikä onkin kaiken opetuksen lopullinen päämäärä.