Käsillään ihminen on aina pyrkinyt muuttamaan elinympäristöään ja luomaan kauneutta ympärilleen. Käsien taitavuuden kehittäminen on tahdonkasvatuksen ja kauneudentajun kehittämisen ohella steinerkoulun käsityönopetuksen tehtävä.
Käsityön opetussuunnitelmassa on otettu huomioon lapsen eri kehitysvaiheet eri luokka-asteilla samalla tavalla kuin opetussuunnitelmassa muutenkin. Kouluvuosien aikana oppilaat saavat monipuolisen kokemuksen erilaisten materiaalien ominaisuuksista ja käsittelystä alkaen alaluokkien pehmeistä materiaaleista ja päättyen yläluokkien koviin materiaaleihin, kiveen ja metalliin.
Leikin kautta työhön
Ensimmäisen luokan käsityötunneilla oppilaat tehdään tietoisiksi omista, suurenmoisista työvälineistään, sormistaan. Harjoitellaan sormileikkejä, kehitetään kosketusaistia tunnustelemalla erilaisia pintoja ja materiaaleja ja koetaan elämyksellisesti villan monipuolisuus ennen neulomisen aloittamista.
Neulominen kahdella puikolla ei vaadi vielä selkeästi oikea- tai vasenkätisyyttä, vaan molemmilla käsillä on yhtä tärkeä tehtävä. Neulomisen opetteleminen tapahtuu myös mielikuvien ja lorujen avulla, esimerkiksi paimen avaa sauvallaan oven, menee ovesta ulos, hakee lampaan laitumelta, tuo sen ovesta sisään ja sulkee oven perässään. Ensimmäisellä luokalla neulotaan esim. patalappu tai pallo sekä huilupussi. Materiaalina on villa tai puuvilla ja väreinä neljä pääväriä.
Toisen luokan käsitöiden alkaessa on oikea- tai vasenkätisyys jo selvillä. Harjoitellaan ensin sormilla virkkaamista ja sitten virkkuukoukulla, joka on joko oikeassa tai vasemmassa kädessä toisen käden ohjatessa lankaa.
Virkkauksen opettelemisessa otetaan jälleen mielikuvat avuksi, ja kuvitellaan, että virkkuukoukku on vedessä uiskenteleva ankka, joka nokallaan hakee ruokaa. Virkkaaminen vaatii neulomista tietoisempaa paneutumista työhön. On katsottava tarkkaan, mistä aukosta ankka nokallaan ruokansa hakee. Jatkuva työvaiheen toistaminen vaatii lapselta tahdonponnistusta, mutta samalla kasvaa luottamus omiin kykyihin ja sitä kautta itseluottamus.
Taiteelliset harjoitukset värien ja esim. silkkipaperien kanssa ovat osa käsityötuntien sisältöä. Virkkaustöinä tehdään esimerkiski erilaisia eläimiä ja käsinukkeja.
Kolmannella luokalla lapsen luonnollinen jäljittelykyky ei enää ole niin hallitseva kuin tähän saakka. Lapsen oma sielullinen maailma alkaa kehittyä, hän hämmästelee ja tekee havaintoja. Talonpoikaisjaksolla kolmasluokkalaiset tutustuvat entisajan elämään ja maalaistalon töihin. Silloin voidaan käsityötunnilla karstata ja kehrätä villaa ja kutoa kangaspuilla yhteinen matto luokan lattialle tai liina opettajan pöydälle.
Neljännellä luokalla opetellaan tarkkoja pistoja, mm. ristipistoja. Väriharjoitukset ovat tälläkin luokka-asteella osa työskentelyä. Ristipistotyönä tehdään esim. laukku tai penaali. Työ suunnitellaan väripintoina symmetrisesti ja se elää koko ajan pistojen edetessä alhaalta ylöspäin ja tummasta vaaleaan jättäen luovuudelle liikkumatilaa. Kaikella, mitä käsitöissä tehdään on selkeä käyttötarkoitus.
Katse omaan kehoon
Viidennellä luokalla oppilaat ovat kehityksessään harmonisessa vaiheessa, murrosikä ei ole ihan vielä näkyvissä. Opetussuunnitelman mukaan tehdään nyt lapaset tai sukat. Käsityössä opitaan myös käytännön matematiikkaa, kun täytyy laskea silmukoiden lukumäärä, lisätä ja vähentää. Lapsen huomiokyky alkaa myös olla niin kehittynyt, että toisen lapasen valmistuttua oppilas kykenee tekemään toisen melkein itsenäisesti.
Kuudennella luokalla on kehityksessä saavutettu seuraava askel. Luonnontieteelliset ilmiöt ja niissä vallitsevat syy- ja seuraussuhteet alkavat kiinnostaa, halutaan oppia ymmärtämään maailmassa vallitsevia lainalaisuuksia.
Käsitöissä valmistetaan ompelemalla nukke, ihmisen kuva. Kaiken tekemisen perustana on alusta alkaen itse suunniteltu ja itse tehty. Nuken tekemisen lähtökohtana on pää, joka määrää nuken koon: vartalon ja raajojen pituudet.
Maan vetovoima alkaa vaikuttaa seitsemäsluokkalaiseen yhä enemmän. Fyysiset muutokset ovat huomattavia, jäsenet kasvavat voimakkaasti, jalkojen koko kasvaa, käynti hidastuu ja tulee raskaammaksi. Ajattelu on kriittisempää kuin aikaisemmin.
Nyt käsitöissä kiinnitetään huomio jalkoihin ja valmistetaan esimerkiksi tossut. Lähtökohtana ovat omat jalat, joita tarkastelemalla huomataan kuinka pienellä alueella pystysuorassa seisova ihminen koskettaa jalkapohjillaan maata. Jalkapohjat piirretään paperille, ja päällinen mitoitetaan lähes samalla tavalla kuin suutari tekee kaavoittaessaan mittatilausjalkineita.
Työ vaatii tavattomasti keskittymistä ja tarkkuutta, sisätilan ja ulkotilan työstämistä, niin että lopputuloksena olisi oikeaan ja vasempaan jalkaan sopivat tossut, eikä esim. kaksi oikean jalan tossua.
Tossujen materiaali tehdään useimmiten itse villasta huovuttamalla. Syy ja seuraus tulevat tässä työssä hyvin konkreettisiksi. Loppuun saakka huovutettua materiaalia on hyvä työstää, mutta jos ei jaksanut paneutua huovutukseen, tossut eivät ole kovin kestävät.
Tähän saakka kaikki työt on ommeltu käsin: on opittu ymmärtämään sisätilan ja ulkotilan, oikean ja nurjan puolen asettamat vaatimukset, opittu hahmottamaan kolmiulotteisesti niin, että se on mennyt ajattelun tasolle saakka. Seuraavaksi on aika harjoitella ompelukoneen käyttöä. Kahdeksannella luokalla ommellaan vaatteita ja tutustutaan materiaalioppiin. Kaavat tehdään joko omien vaatteiden mukaan tai opetellaan käyttämään kaava-arkkia. Oppilaat ottavat pareittain mitat toisistaan, tätä kautta he voivat saada uudella tavalla tietoisuuden oman kehonsa suhteista sekä vahvistaa yksilöllisyyttään. Mietitään yhdessä materiaalien, mallien ja värien yhteensopivuutta ja ihmetellään, kuinka suurelta näyttävätkään leikatut kappaleet, mutta valmiina työ kuitenkin on sopiva. Monta muutakin oivallusta tehdään työskentelyn aikana. Kun valmistuneen vaatteen voi vihdoin pukea päälleen, mielihyvä ja onnistumisen ylpeys ovat lähes käsin kosketeltavissa. Luottamus omiin kykyihin on jälleen saanut lisävahvistusta.
Uudet materiaalit
Yhdeksännellä luokalla siirrytään tekstiilityössä aikaisempaa kovempaan materiaaliin ja punotaan pajusta kori tai jokin muu esine. Yhdeksäsluokkalaiset elävät kautta, jossa tunteet ja ajatukset kulkevat kuin vuoristoradalla. Työskentely joka suuntaan sojottavan, kovan materiaalin kanssa voi olla avuksi tässä elämänvaiheessa. Paju on aika kova vastustaja, ja se on kesytettävä taipuisaksi. Tahto ja kädet joutuvat koville, mutta kun on löytänyt oikeanlaisen otteen ja rytmin, työ alkaa sujua kuin itsestään.
Kädentyöt lukiossa
Lukiossa on kädentöitä kaikkina kolmena vuotena, ja abiturientitkin saavat osallistua opetukseen halutessaan. Materiaaleina on puuta, nahkaa ja metallia. Työskentelyssä keskeistä on oman työn suunnittelu ja toteutus, materiaalin ominaisuudet huomioiden.