Kokonaiseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi kasvaminen on entisestään vaikeutunut. Pieni lapsi tarvitsee rauhaa, iloa, lämpöä ja turvallisen aikuisen läheisyyttä. Nykyaika tarjoaa liian usein kiirettä, hälyä ja epävarmuutta.
Koulu varjelee lapsuutta
Kasvava lapsi on enemmän kuin pelkkä ympäristön asettamien vaatimusten kohde. Pohjimmiltaan kasvatuksessa kysymys on yksinkertaisista asioista; mielikuvituksesta, tarinoista, toiminnan ilosta, liikkumisen riemusta ja välittämisestä.
Lapsi oppii koko kehollaan ja tarinat ruokkivat mielikuvitusta. Siksi tiedollinen opetus (mm. historia, kemia) on vain osa, vaikkakin tärkeä osa, steinerpedagogista kasvatusta.
Pienistä eliaskoululaisista kasvaa vuosien saatossa tietäviä ja taitavia aikuisia, joilla on elämänsä eväinä parasta, mitä koulu voi tarjota: itseluottamusta ja sydämen sivistystä.
Turvallinen yhteisö oppimisympäristönä
Luokanopettajalla on ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana suuri merkitys lapsen kasvuun ja kehitykseen. Opettaja tuntee jokaisen oppilaansa läheisesti ja osaa antaa tukea oikealla tavalla kasvun eri vaiheissa.
Lukuaineet
Alaluokilla myös lukuaineet opetetaan taiteellisesti mielikuvien ja kertomusten avulla. Oppilailla on mahdollisuus saada erityisopettajan ja avustajan tukea, mikäli uusien asioiden omaksuminen tuntuu työläältä. Kaksi vierasta kieltä alkaa heti ensimmäiseltä luokalta.
Taito- ja taideaineet
Taidekasvatus ei rajoitu vain taideaineiden tunneille, vaan se läpäisee kaiken opetuksen mm. vihkotyönä, sadunkerrontana, näyttelemisenä, lauluna, soittona ja juhlavalmisteluina.
Kaikille yhteisinä taideaineina opetetaan musiikkia, kuvataidetta ja eurytmiaa. Kädentaitoja harjaannutetaan tekstiili-, puu-, metalli- ja savitöissä sekä kotitaloudessa.