12. luokka näyttämöllä
Marraskuun hämärissä saatiin Elias-koulun salissa nähdä taas kerran mainio 12-luokkalaisten voiman- ja taidonnäyte.
Heikki Itäsen komedia Kuolemantäyteistä elämää heräsi oppilaiden voimin käsikirjoituksen sivuilta Elias-näyttämölle naurattamaan katsojia äkkiväärillä käänteillään.
Näytelmän syntyprosessi oli tälläkin kertaa monivaiheinen ja opettavainen. Seuraavassa katkelmia oppilaiden näytelmäraporteista:
Alku aina hankalaa…
– Näytelmämme lähti hyvin verkkaisesti liikkeelle. Kenelläkään ei näyttänyt olevan innostusta etsiä hyvää käsikirjoitusta ja ehdottaa sitä muille. Kaikki vain odottivat, että joku muu etsii.
– Aluksi piti päättää minkä tyyppinen teksti valitaan. Halutaanko draamaa, komediaa vai tragediaa. Päädyimme draaman ja komedian sekoitukseen.
– Ensimmäisiltä viikoilta näytelmän tiimoilta muistan kiireen.
– Reilut kolme viikkoa ennen ensi-iltaa en muista vuorosanojani ollenkaan.
– Lavasteina toimivat viimeiselle viikolle saakka penkki ja kaksi tuolia
vaan kuinkas sitten kävikään…
– Luin käsikirjoituksen ja huomasin, että se oli kuin luotu meidän luokallemme.
– Varsin nopeasti ison porukan kanssa alkaa näkyä, kuka tekee ja kuka ei. Onneksi tällä kertaa enemmistö veti näytelmää eteenpäin.
– Roolien jako sujui melko sujuvasti. Jokaiselle tuntui löytyvän mieluisa rooli hulvattomasta komediasta.
– Onneksemme saimme näyttelijä Sari Mällisen yhdeksi päiväksi auttamaan ja ohjaamaan.
– Kun pääsimme saliin harjoittelemaan pienemmissä ryhmissä kohtaus kohtaukselta, näytelmä tuntui viimeinkin syntyvän.
– Viimeisenä viikonloppuna ennen ensi-iltaa rakensimme lavasteet ja saimme kaikille rooliasut. Tämän jälkeen harjoittelu alkoi sujua paremmin, lavasteet ja rooliasut auttoivat paljon eläytymisessä ja tekeleemme alkoi muistuttaa näytelmää.
ja mitä tästä projektista opittiin
– Näytelmän aikana kaikki eivät olleet ehkä yhtä vahvasti mukana työssä, mutta kaikki hoitivat roolinsa kunnolla näyteltäessä. Ehkä hyvä näytelmä syntyy mutkikasta tietä. Olen tyytyväinen lopputulokseen.
– Näytteleminen toi uutta perspektiiviä asioihin. Oli myös hienoa tehdä jotain kulisseissa. Tajusin kunnolla, että ihmiset, jotka työskentelevät kulisseissa, ovat yhtä tärkeitä kuin näyttelijät lavalla.
– Viimeisen esityksen jälkeen oli vähän haikea mutta samalla myös helpottunut olo. Näytelmästä jäi hyvä mieli muistoksi.
– Näytelmä lisäsi monien rohkeutta kokeilla omia rajojaan. Projektista avautui uusia näkökulmia teatteriin ja sen tekemiseen.
– Näytelmä oli uskomaton saavutus kahdenkymmenen ihmisen kanssa. Vaikka välillä olimme suuttuneita toisiimme, niin se kaikki on unohdettu ja korvattu esiintymisen huumalla.
– Vietimme monia hulvattomia hetkiä yhdessä ja ratkoimme pulmia.
– Näytelmän tärkein opetus minulle – ellei sitten jokaiselle meistä – oli, miten tärkeää yhteistyö ja vuorovaikutus toisten kanssa todella on. Viikon ajan jokaisen oli autettava toinen toistaan, ja näin saavutettiin se tulos, josta saimme kuulla kiitoksia useilta eri tahoilta.
– Tunnelma viimeisellä viikolla oli mahtava. Oli hieno yhteenkuuluvuuden tunne, varsinkin kun ensi-ilta oli mennyt. Olen hyvin ylpeä luokastamme!
