Eurytmiassa ei voi kilpailla. Siinä ei voi briljeerata pelkällä suorituksella. Jos yhdessä on muodostettava vaikkapa seitsensakarainen tähti, jokainen joko asettuu oikealle paikalle, ja tähti syntyy, tai syntyy kaaos. Siinä ei myöskään toisten sättiminen eikä arvosteleminen auta; ei, uudestaan vaan ja paremmalla keskittymisellä. Ja jos tuo tähti vielä liikkuu tilassa ja sakaratkin vaihtavat paikkaa, äärimmäinen keskittyminen ja yhteen hiileen puhaltaminen vaaditaan. Tuloksena voi olla sitten puhdasta geometriaa tilassa, kristallinkirkkaita muotoja, joissa jokaisen osuus on yhtä tärkeä.
Toinen esimerkki: 15 murrosikäistä, tyttöjä ja poikia, liikkuu ympyrässä musiikin mukaan, kasvot kohti keskustaa. Muoto aaltoilee ympyrän kehällä, lähenee keskipistettä ja loittonee siitä. Jokaisella on oma muoto, mutta tilassa syntyy ryhmämuoto, yhteinen muoto, joka on kuin elävä meri ja soi kuin musiikki. Näin on, jos kaikki keskittyvät. Mutta aina ei jaksa, vaan joskus on oltava riitasointuna, särönä, vastavirtaan. Ehkä täytyykin välillä istua ja katsoa toisten liikettä ulkoapäin; meneekö se jo yhteen, no ei se ihan… Tai välillä voikin esittää muodon toisille soolona, jos on kerran sooloileva olo muutenkin.
Nämä esimerkit kertovat jotain eurytmian ainutlaatuisuudesta. Kaikkihan tietävät, että eurytmiassa liikutaan. Mutta että liikutaan yhdessä geometrisissä muodoissa, liikutaan puheeseen, ilmaistaan liikkeellä musiikin elementtejä. Eurytmian elementit ovat ihmisestä ja luonnosta. Eurytmiassa ei ole mitään sattumanvaraista tai keksittyä. Muodot, jotka loydämme luonnosta: spiraali, ympyrä, kaari, suora, monikulmiot. Löydämme näitä muotoja kasveista, vedestä ja taivaankappaleista. Puheen äänteet ja eleet, joita käytämme joka päivä. Musiikin elementit sävelet, intervallit, harmoniat, rytmi, tahti. Näitä kaikkia elementtejä syventävä taideaine eurytmia on. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka korkeatasoista taideainetta lapset nauttivat joka eurytmiatunnilla: on pianisti, joka tulee varta vasten soittamaan Mozartia, Bachia, Beethovenia, Chopinia, Sibeliusta. On lyriikkaa, balladeja, satuja, epiikkaa, kirjoitetaan myös omia runoja. Kirjallisuus, musiikki ja liike elävät eurytmiatunneilla rinnakkain – välillä yhdistyen, välillä ääripäinä, välillä toisiinsa sulautuen.
Kun oppilas tutustuu eurytmiatunnilla 3.luokalla uudelleen aakkosiin, hän oppii jokaista äännettä varten liikkeen. Liike voi olla avonainen (A), kulmikas ja kova (K), maisteleva (M), salaperäinen (S), pyörivä (R) – on kuin avautuisi yksi kielen aarrearkku lisää: äänteet ovat myös liikettä, niillä on oma dynamiikkansa, omanlaisensa suhde ilmaan, oma värinsä! Lapsi, joka saa näin elävän kokemuksen aakkosista, saa rikkaamman äidinkielen. Hän oppii kuuntelemaan tarkkaavaisemmin ja käyttämään kieltä monipuolisemmin. Hän oppii rakastamaan kielen sävyjä ja ilmaisemaan itseään kielellisesti varmemmin ja värikkäämmin.
Kun oppilas ensimmäiseltä luokalta asti tekee jaloilla ja käsillä rytmisiä harjoituksia, kehon koordinaatio paranee luonnollisella tavalla. Koordinaatiota kehittävät myös sauvaharjoitukset. Ne ovat kuparisauvalla tehtäviä taitavuusharjoituksia, jotka myös toimivat isommilla oppilailla selkä- ja niskajumppana. Säveleurytmiassa käytetään aina elävää musiikkia ja se kehittää etenkin melodian hahmottamisen kykyä, sävelkorvaa ja rytmitajua. Myöhemmin opitaan erottamaan intervallit toisistaan kuunnellen ja ilmaisemaan keholla sävelkorkeutta tai duuri- ja mollitunnelmaa. Ja mikä olisikaan luonnollisempi tapa hahmottaa melodiaa, kuin ilmaista käsillä sävelet, jaloilla rytmi? Ja kolmanneksi, kun geometrisiä kuvioita muodostetaan tilassa, peilataan, käännetään, liikutellaan ja varioidaan, avaruudellinen ajattelu ja tilan – mutta myös oman kehon – hahmottaminen harjaantuu. Ihminen, joka on omassa kehossaan ja tilassa kotonaan, voi tarttua eteen tuleviin tehtäviin ja suunnata sosiaaliset kykynsä sinne, missä niitä tarvitaan. Hänen ei tarvitse ponkittää olemustaan itseään vahingoittavilla apukeinoilla eikä vajota epätoivoon. Kun voi olla itsessään tasapainoisena, on elämässäkin helpompi toimia.
Palataan siis tuohon alun kuvaan: kilpailu, suorittaminen, työrauhan puute, luonnollisen oppimisen estyminen. Eurytmia on yksi mahdollisuus kasvattaa ihmistä eri tavalla: avoimempia, sosiaalisia, itsensä hyväksyviä nuoria ihmisiä, joilla on omaan kehoonsa ja ympäristöönsä luonnollinen ja lämmin suhde, ihmisiä, jotka ovat oppineet ilmaisemaan itseään rikkaammin ja kuuntelemaan toista tarkemmin. Onneksi meidän koulussamme on eurytmiaa – kyllä, sitä tarvitaan!