Haastateltavana luokanopettaja Jari Jaalas

Kasvussa ja oppimisessa

olleellisinta on ihmistenvälisyys

Elias-koulun pitkäaikaisin opettaja Jari Jaalas näkee 32 vuotta kokemusta, joka on mahdollista toteuttaa kaikilla lailla, mutta oppimisessa kaikkein oleellisin tapahtuu ihmisten välisellä vuorovaikutuksella.

Yhden luokkaarjankoulu on myös erityinen mahdollisuus vaalia keskustelevaa ilmapiiriä, tehdä asioita yhdessä ja rakentaa aina säännöt yhdessä.

Elias-koulun pitkäaikaisimman opettajan Jari Jaalaksen omat koulukokemukset helsinkiläisessä lähiökoulussa Laajasalossa voit löytää olleen hirveän innostavia.

– Minulla oli lievää lukivaikeutta, hitautta oppia ja muistot koulusta sen suuntaisia, tehdään sitten tehdään. Näiden kokemusten rinnalla oli olemas samaan aikaan koulun arvostus ja tunnelma, joka toimii opettajan homma on hyvä homma, valaisee näidenhetkinen kolmosluokan opettaja omaa kouluaikaansa.

Ylioppilaaksi päästyään Jari oli sijaisopettajana Kalliossa ja kuuli niissä hommissa steinerpedagogiikasta. Hän puuttuu siitä, että sellaisessa oppilaassa on halunnut itsekin lapsena olla.

– Osa steinerkoulua koskevista käsityksistä oli tietenkin virheellisiä, niin kuin niille on.

Viimeistään Snellman-korkeakoulun luokanopettajaopinnoissa hänelle tuli selväksi, käytettävä steinerkouluissakin toki menneellä, vaikkei olekaan varsinaista läksypohjaista opetusmenetelmää. Opettajat voivat myös löytää siellä oppilaiden turhaan olla, jos kaikki haluavat itse olla hirveästi pingottaa. Toki painostamista ja pakottamista yrittäjien välttää.

90-luvun lopussa Jari piti välivuoden Elias-koulusta opetettuaan täällä kymmenisen vuotta. Hän vietti välivuotensa erityisopettajana hyvämaineisella espoolaisella yläasteella.

– Hankin tuon vuoden aikana hirveän hyvää kokemusta ja sain perspektiiviä kouluumme.

– Olin erityisopettajana tietotekniikkaan keskittyvässä koulussa, joka oli monin tavoin aika päinvastainen kuin Elias-koulu. Yläasteella oli 900 oppilasta, kaikki oppilaat melko samanikäisiä, ja kaikki ratkaisut tehdään ihan eri pohjoissa kuin täällä, Jari summaa kokemustaan.

– Silloin tajusin mikä tahansa koulussamme on erityistä. Steinerpedagogiikan tietojen meillä on toinenkin erityispiirre. Meillä on vain yksi luokkasarja, mikä tahansa, jos täällä vello samanikäisten lasten massoja, vain täällä vallitsee kodinomaisuus ja asiat valmisään yhdessä.

– Yksi parhaista koko yhteiskunta menee siitä suuntaan, suositellaan suositeltavaa isoja yksiköitä. Me olemme pystyneet uimaan ja pitämään yhden luokan ykkösestä ylioppilaaksi. Se mahdollistaa aina ihan erilaiset ratkaisut koulun arjessa. Ison koulun järjestelmä on tärkeä valvonta, ja työn hoitaminen on tarpeen, ja järjestelmä on sinusta itsestäsi kiinni. Eli aivan päinvastoin kuin Elias-koulu, missä korostuu opettaja ja oppilas. Täällä ajatellaan ja toimitaan ihmisille ihmiselle.

Pedagogisen vastuun toteutuminen koulun arjessa

Steinerpedagogiikkaan kuuluu läheisesti sellaisia ​​käsitteitä kuin pedagoginen vastuu ja vapaus sekä vapaa tahto. Jari kuvailee suhtautumistaan ​​näihin käsitteisiin niin, että hänellä on käytettävä käyttöpuheessa vähentynyt mitä pidempään hänelle olemassa opettajana. Toki ovat hyvin keskeisiä asioita ja hyvin syväkerroksisia asioita.

– Vapaus ei ole keino vaan päämäärä.

– Ja kun lähden ajattelemaan pedagogista vastuukysymystä, näen erilaisia ​​tasoja. Alimmalla tavalla pedagoginen vastuu heille, jatkuvasti huoli opetussuunnitelman täydentämistä varten kuin se on asetettu. OPS: on luetellaan kaikki asiat tarkkaan, mistä pitää huolhtia.

– Meillä steinerkoulussa ja muiden oma ajakirjadei on, tulee seuraava taso vähän enemmän. Sitämällä olen itse tosissani, rehellisenä ihmisenä, otan vastuun opettajana ja olen myös vastuussa omistaja teoistani. Opettajan työ ymmärretään lähtökohtaisesti kasvatustehtäväksi.

– Ylin taso on vastuu ja velvollisuus vain lapsen yksilöllistä kasvutietä. Tunnistaa kunkin lapsen oma tie ja käyttää sitä.

Vastuun toinen puoli – vapaus ja sen täytäntöönpanminen

Jari kuvailee pedagogista vapautta mielikuvien avulla. Yksi mielikuva opettajasta on vanhanaikainen opettaja, joka soittaa huilua ja tehdä huilullaan taikoja ympärilleen kerääntyville lapsille.

– Tällainen mielikuva syntyi opiskeluaikana. Silloin kun valmistuin opettajaksi, osaisin tehdä taikoja, kaikenlaisia ​​kiinnostavia juttuja.

– Tämä mielikuva olikin aikamoinen pettymys käytännön koulumaailmassa. Arkinen työ oli jotakin muuta, kuin temppujen tekemistä. Tästä kuitenkin seurasi minulle suurin oivallus. Vaihdoin tämän huilua soittavan opettajan mielikuvan paimeneksi, oikeastaan paimenkoiraksi. Open homma on paimentamista siinä mielessä, että hän rakentaa ympäristönsä hyväksi ja turvalliseksi paimennettavilleen.

– Tähän turvallisuuden kokemukseen lisätään sivistys.

– Opettaminen on kokemukseni mukaan jaksamislaji, eikä niinkään paljoa taitolaji. 80 % opettajana olemisesta on jaksamista. Mutta onko se lopulta taitoa jaksaa,

kehittää juttuja niin, että myös itse nauttii työstä? Kun onnistuu rakentamaan ympäristön niin, että jaksaminen on hyvällä tasolla, ei tule loppuunpalamista, pohtii Jari opettajan syvintä olemusta.

Ihmiskunnan kasvun vaiheet lapsen kasvussa

Steiner-pedagogiikassa ylipäätään on suuri asia se, että kasvu ja oppiminen on ihmistenvälistä.

– Kaikenlaista oppimista voi tapahtua kaikilla tavoilla, mutta ihan oleellisin asia on lapsen ja opettajan välinen vuorovaikutus, koska olemme niin sosiaalisia olentoja, miettii Jari lasten kasvua ja oppimista keskeisintä olemusta.

– On myös tärkeää, että yksilö omassa kasvussaan toistaa ihmiskunnan henkisen kehityksen vaiheet. Sen takia meillä on kouluvuodet laadullisesti keskenään erilaisia.

Esimerkiksi kolmosluokka on vanhojen ammattien sävyttämä. Eletään tavallaan talonpoikaista vaihetta. Ykkösellä eletään vastaavasti satutunnelmaa, mutta ei jäädä loppuelämäksi vellomaan satuihin. Koulussa eletään tunnelmasta toiseen ja myös jätetään aina kukin kehitysvaihe taakse.

– Seuraavassa vaiheessa kerrotaan aina vain toinen toisenlaisia ​​tarinoita, vitosellaan nämä egyptiläistä ja kreikkalaista tarustoa. Kutosella taas roomalaista ja keskiaikaista tarustoa. Kouluvuosien välillä käydään kaikki vaiheet ennen kuin ollaan olemassa tässä päivässä. Ollaan tämän hetken lapsia, koko ihmiskunnan yhteinen kehityshistoria perustanamme.

Haastattelu:

Satu Tunkelo

KEVÄTJUHLAPUHE

Rehtori Kirsi Perttola-Ylinamman puhe Paasitornissa 1.6.2019 Hyvä juhlayleisö! Hyvät oppilaat, tulevat ylioppilaat, opettajat, henkilökunta, vanhemmat ja ystävät! Tämä vuosi on [...]

Kevätjuhlapuhe

rehtori Kirsi Perttola-Ylinampan puhe Paasitornissa 2.6.2018 Arvoisat juhlavieraat, hyvät oppilaat, tulevat ylioppilaat, opettajat, henkilökunta, vanhemmat ja ystävät! Yksi kouluvuosi on jälleen [...]

Rehtorin puhe

Vt. rehtori Gitte Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Rakkaat oppilaat, arvoisat abiturientit, hyvät vanhemmat, sukulaiset sekä kunnioittamani kollegat Elias-koulussa. Meidän elämämme [...]

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]