Haastateltavana luokanopettaja Jari Jaalas

Kasvussa ja oppimisessa oleellisinta on ihmistenvälisyys

Elias-koulun pitkäaikaisin opettaja, Jari Jaalas, näkee 32 vuoden kokemuksella, että oppimista voi tapahtua monin tavoin. Kaikkein oleellisin tapahtuu kuitenkin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Yhden luokkasarjan koulussa on myös erityinen mahdollisuus vaalia keskustelevaa ilmapiiriä, tehdä asioita yhdessä ja rakentaa säännöt yhdessä.

Elias-koulun pitkäaikaisimman opettajan, Jari Jaalaksen, omat koulukokemukset helsinkiläisessä lähiökoulussa Laajasalossa eivät olleen hirveän innostavia.
– Minulla oli lievää lukivaikeutta, hitautta oppia ja muistot koulusta sen suuntaisia, että läksyt olivat tekemättä. Näiden kokemusten rinnalla oli kuitenkin samaan aikaan koulun arvostus ja tunne, että opettajan homma on hyvä homma. Näin valaisee tämänhetkinen nelosluokan opettaja omaa kouluaikaansa.

Ylioppilaaksi päästyään Jari oli sijaisopettajana Kalliossa ja kuuli niissä hommissa steinerpedagogiikasta. Hän koki, että sellaisessa koulussa olisi halunnut itsekin lapsena olla.
– Osa steinerkoulua koskevista käsityksistä oli tietenkin virheellisiä, niin kuin ne yleensä on.
Viimeistään Snellman-korkeakoulun luokanopettajaopinnoissa hänelle tuli selväksi, että steinerkouluissakin toki on läksyjä, vaikkei varsinaista läksypohjaista opetusmenetelmää olekaan. Opettajat eivät myöskään anna siellä oppilaiden vain olla. Toki painostamista ja pakottamista vältetään.

90-luvun lopussa Jari piti välivuoden Elias-koulusta opetettuaan täällä kymmenisen vuotta. Hän vietti välivuotensa erityisopettajana hyvämaineisella espoolaisella yläasteella.
– Hankin tuon vuoden aikana hirveän hyvää kokemusta ja sain perspektiiviä kouluumme.
– Olin erityisopettajana tietotekniikkaan keskittyvässä koulussa, joka oli monin tavoin aika päinvastainen kuin Elias-koulu. Yläasteella oli 900 oppilasta, kaikki oppilaat melko samanikäisiä, ja kaikki ratkaisut tehtiin ihan eri pohjalta kuin täällä, Jari summaa kokemustaan.
– Silloin tajusin, mikä meidän koulussamme on erityistä. Steinerpedagogiikan lisäksi meillä on toinenkin erityispiirre. Meillä on vain yksi luokkasarja, mikä tarkoittaa, ettei täällä vello samanikäisten lasten massoja, vaan täällä vallitsee kodinomaisuus ja asiat tehdään yhdessä.
– Tällä hetkellä koko yhteiskunta menee siihen suuntaan, että suositaan isoja yksiköitä. Me olemme pystyneet uimaan sitä vastaan ja säilyttämään yhden luokan ykkösestä ylioppilaaksi. Se mahdollistaa aina ihan erilaiset ratkaisut koulun arjessa. Ison koulun systeemeissä oli tärkeintä valvonta, ja työn hoitaminen systeemin mukaan. Eli aivan päinvastoin kuin Elias-koulussa, missä korostuu opettaja ja oppilas. Täällä ajatellaan ja toimitaan ihmiseltä ihmiselle.

Pedagogisen vastuun toteutuminen koulun arjessa

Steinerpedagogiikkaan kuuluu läheisesti sellaisia käsitteitä kuin pedagoginen vastuu ja vapaus sekä vapaa tahto. Jari kuvailee suhtautumistaan näihin käsitteisiin niin, että hänellä niiden käyttö puheessa on vähentynyt sitä mukaa, mitä pidempään hän on ollut opettajana. Toki ne ovat hyvin keskeisiä ja syväkerroksisia asioita.
– Vapaus ei ole keino vaan päämäärä.
– Kun lähden ajattelemaan pedagogista vastuukysymystä, näen erilaisia tasoja. Alimmalla tasolla pedagoginen vastuu on sitä, että pidetään huoli opetussuunnitelman täyttymisestä siten kuin se on määritelty. OPS:ssa luetellaan tarkkaan ne asiat, joista pitää huolehtia.
– Oma ajatukseni on, että seuraava taso on vähän enemmän: olen itse tosissani, rehellisenä ja otan vastuun opettajana. Olen myös vastuussa omista teoistani. Opettajan työ on lähtökohtaisesti kasvatustehtävä.
– Ylin taso on vastuu ja velvollisuus tukea lapsen yksilöllistä kehitystietä. Tunnistaa kunkin lapsen oma tie ja tukea sitä.

Vastuun toinen puoli – vapaus ja sen toteuttaminen

Jari kuvailee pedagogista vapautta mielikuvien avulla. Yksi mielikuva opettajasta on vanhanaikainen opettaja, joka soittaa huilua ja tekee huilullaan taikoja ympärilleen kerääntyville lapsille.
– Tällainen mielikuva syntyi opiskeluaikana. Silloin kun valmistuin opettajaksi, osaisin tehdä taikoja, kaikenlaisia kiinnostavia juttuja.
– Tämä mielikuva olikin aikamoinen pettymys käytännön koulumaailmassa. Arkinen työ oli jotakin muuta kuin temppujen tekemistä. Tästä kuitenkin seurasi minulle suurin oivallus. Vaihdoin tämän huilua soittavan opettajan mielikuvan paimeneksi, oikeastaan paimenkoiraksi. Open homma on paimentamista siinä mielessä, että hän rakentaa ympäristönsä hyväksi ja turvalliseksi paimennettavilleen.
– Tähän turvallisuuden kokemukseen lisätään sivistys.
– Opettaminen on kokemukseni mukaan jaksamislaji, eikä niinkään paljoa taitolaji. 80 % opettajana olemisesta on jaksamista. Mutta onko se lopulta taitoa jaksaa, kehittää juttuja niin, että myös itse nauttii työstä? Kun onnistuu rakentamaan ympäristön niin, että jaksaminen on hyvällä tasolla, ei tule loppuunpalamista, pohtii Jari opettajan syvintä olemusta.

Ihmiskunnan kasvun vaiheet lapsen kasvussa

Steinerpedagogiikassa ylipäätään on suuri asia se, että kasvu ja oppiminen on ihmistenvälistä.
– Oppimista voi tapahtua kaikilla tavoilla, mutta ihan oleellisin asia on lapsen ja opettajan välinen vuorovaikutus, koska olemme niin sosiaalisia olentoja, miettii Jari lasten kasvua ja oppimista keskeisintä olemusta.
– On myös tärkeää, että yksilö omassa kasvussaan toistaa ihmiskunnan henkisen kehityksen vaiheet. Sen takia kouluvuodet ovat meillä laadullisesti erilaisia.
– Esimerkiksi kolmosluokka on vanhojen ammattien sävyttämä. Eletään talonpoikaista vaihetta. Ykkösellä eletään vastaavasti satutunnelmaa, mutta ei jäädä loppuelämäksi vellomaan satuihin. Koulussa eletään tunnelmasta toiseen ja myös jätetään aina kukin kehitysvaihe taakse.
– Seuraavassa vaiheessa kerrotaan aina vähän toisenlaisia tarinoita, viidennellä esimerkiksi egyptiläistä ja kreikkalaista tarustoa. Kuudennella luokalla taas roomalaista ja keskiaikaista tarustoa. Kouluvuosien aikana käydään kaikki vaiheet läpi ennen kuin ollaan tässä päivässä. Ollaan tämän ajan lapsia, koko ihmiskunnan yhteinen kehityshistoria perustanamme.

Haastattelu:
Satu Tunkelo

KEVÄTJUHLAPUHE

Rehtori Kirsi Perttola-Ylinamman puhe Paasitornissa 1.6.2019 Hyvä juhlayleisö! Hyvät oppilaat, tulevat ylioppilaat, opettajat, henkilökunta, vanhemmat ja ystävät! Tämä vuosi on [...]

Kevätjuhlapuhe

rehtori Kirsi Perttola-Ylinampan puhe Paasitornissa 2.6.2018 Arvoisat juhlavieraat, hyvät oppilaat, tulevat ylioppilaat, opettajat, henkilökunta, vanhemmat ja ystävät! Yksi kouluvuosi on jälleen [...]

Rehtorin puhe

Vt. rehtori Gitte Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Rakkaat oppilaat, arvoisat abiturientit, hyvät vanhemmat, sukulaiset sekä kunnioittamani kollegat Elias-koulussa. Meidän elämämme [...]

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]