Syyslukukauden juhlapuheet

11. luokan oppilaan Otto Männistön puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 3.12.2010

Hyvä juhlayleisö

Suomalaisen tunnistaa kaukaa. Runoilija Jorma Etto runoili kerran: ”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä/ kysyy kun ei vastata/ ei vastaa kun kysytään/ sellainen joka eksyy tieltä/ huutaa rannalla/ ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen/metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.”

Mitä suomalaisuus sitten tarkoittaa? Tunnetaanko suomalaiset maailmalla väkivaltaisina koulusurmiin sortuvina kyynikoina vai jääkiekon viimeisessä erässä ruotsalaisille häviävänä kalpeapaitaisena joukkueena vai maailman parhaiten koulutettuna ja onnellisimpana kansana.

Suomen itsenäistymisen jälkeen olimme pitkään Neuvostoliiton varjossa kyhjöttänyt, huonolla itsetunnolla varustettu pikku kansa. Huono kansallinen itsetunto kiteytyy tälle ajalle tyypillisessä vitsissä: Saksalainen, ranskalainen ja suomalainen kulkevat savannilla ja näkevät elefantin. Saksalainen miettii: ”Miten saan tuon elefantin tekemään minulle työtä?”, ranskalainen miettii: ”Mitä ruokaa tuosta elefantista voisi tehdä?” ja suomalainen miettii: ”Mitä tuo elefantti ajattelee minusta?”.

Mutta muutamia vuosikymmeniä sitten Suomen itsetunto alkoi kasvaa, jolloin myös imagomme rooli kasvoi. Suomen asemasta maailmalla on puhuttu paljon viime aikoina ja suomalaisista maalataan aivan uutta kuvaa maailmalla. Mutta onko Suomi yhä se maa, josta Nokia on kotoisin ja jonka kansan tahto vie vaikka läpi kiven harmaan?

Suomalainen brändättiin ensimmäisen kerran 1800-luvulla, kun fennomaanit ensimmäisen kerran totesivat: ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Toisin sanoen kuva suomalaisista luotiin enemmän tai vähemmän tyhjästä. Mutta täsmääkö tämä maalaamamme kuva todellisuuden kanssa? Ylistämme usein luontoamme, mutta onko se tosiaan niin erityinen. Kutsumme itseämme yhtenäiseksi kansaksi, mutta silti kautta historiamme olemme jakautuneet voimakkaasti idäksi ja länneksi. Olemme kutsuneet itseämme riippumattomaksi ja puolueettomaksi maaksi, mutta silti olemme aina joutuneet tekemään kompromisseja naapureidemme kanssa.

Mutta mitä suomalaisuus tarkoittaa minulle? En voi kutsua itseäni millään tasolla isänmaalliseksi mutta olen suunnattoman ylpeä suomen kielestä. Kielemme kielioppi on äärimmäisen informatiivinen, ja kielemme luonne on äärimmäisen rikas ja värikäs. Jos jokin maassamme on ainutlaatuista, se on kielemme, ei Nokia tai mäntymme Lapin erämaassa. Mutta valitettavasti kielellämme ei ole kovin suurta – jos minkäänlaista – markkina-arvoa maailmalla.

Siksi Suomen tuleekin brändätä itsensä uudelleen uuden ajan hengen mukaisesti maaksi, joka on kiinnostavalla ja hyödyllisellä tavalla ainutlaatuinen. Suomesta tulee brändätä kansainvälinen eurooppalainen maa, joka tunnetaan muustakin kuin Nokiastaan ja jääkarhuistaan. Vanhat suomenmieliset arvot joutavat romukoppaan 2000-luvun toisella vuosikymmenellä. Globalisoituneessa maailmassa kansallisvaltioiden rooli on yhä pienempi ja pienempi, mutta silti olemme mielestäni itsenäisempi maa kuin koskaan – tehkäämme siis itsestämme sen mukaisia.

Abiturientti Merle Karpin puhe Mikael-juhlassa 30.9.2010

Hyvät eliaskoululaiset

Olemme kokoontuneet tänään tänne juhlistamaan arkkienkeleistä mahtavimpana pidetyn Mikaelin muistopäivää. Raamatun perusteella on päätelty, että arkkienkeleitä eli ylienkeleitä oli seitsemän ja heistä mainitaan nimeltä kolme: Mikael, Gabriel ja Rafael.
Mikael on epäilemättä merkittävin enkelihahmo niin kristillisessä, juutalaisessa kuin islamilaisessakin perinteessä. Mikael taisteli hyvien enkeleiden johtajana saatanan joukkoihin kuuluvia pahoja enkeleitä vastaan. Mikael voitti taistelun ja pahat enkelit karkotettiin taivaasta ikuisiksi ajoiksi.

300-luvulta lähtien kristillisiä kirkkoja on nimetty Mikaelin ja muiden arkkienkeleiden mukaan. Katolisen ja ortodoksisen kirkon jakautuessa vuonna 1054 enkeliperinne jäi elämän ortodoksiseen kulttuuriin ja läntisessä kristillisyydessä suhde enkeleihin jäi etäisemmäksi.

Nykyään kansanomaisen Mikaelin juhlan piirteet ovat varsin kaukana päivän kirkollisesta sisällöstä. Tämä johtuu siitä, että Mikaelin juhla on asettunut lähelle vanhaa elonkorjuujuhlaa, mikä on tietysti helpottanut sen juurtumista kansan suosioon.
Koulussamme vietetyn perinteikkään Mikael-juhlan kohokohta on aina suloisten 2-luokkalaisten esittämä Mikael-kuvaelma, jossa ritari Yrjänä pelastaa prinsessan lohikäärmeen kynsistä. Yrjänä ei pystyisi tähän vaikeaan tehtävään, ellei Mikael antaisi hänelle voimaa ja valaisi häneen rohkeutta. Myös laulussa pyydetään Mikaelia suomaan meille vahvuus ja voima sekä kannustamaan meitä rohkeuteen.

Kun syksyn pimeys ja kylmyys koittavat, päivä lyhenee ja monet kärsivät syysväsymyksestä, on tähän vuodenaikaan, ja muutoinkin elämässä, tärkeää löytää itsestään rohkeus unelmoida ja tietää mitä tahtoo ja löytää vahvuus ja voima tavoittaa unelmansa ja pyrkiä päämääräänsä ja löytää uskallus tehdä elämässään legendaarisia urotekoja kuten Yrjänä, joka pelastaa prinsessan arkkienkeli Mikaelin kultaisen miekan vahvistamana.

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

purjehdus2015

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]

yo2014

Kevätjuhla 2014

Ylioppilas Verne Nizovskyn puhe kevätjuhlassa 31.5.2014 Jotta kykenisin selittämään tämänhetkistä olotilaani, on minun palattava ajassa taaksepäin. Tarkalleen ottaen neljä vuotta. [...]

puhe010613

Kevätjuhla 2013

Ylioppilas Otto Männistön puhe kevätjuhlassa 1.6.2013 Kiitos kaikille teille juhlavieraille, jotka olette pääseet tänään paikalle juhlistamaan tämän lukuvuoden päätöstä. Samalla [...]

8lknaytelma

West Side Romeo & Julia

Kahdeksannen luokan näytelmä West Side Romeo & Julia on tehty improvisaatioharjoitusten ja koko luokan yhteisen panoksen voimin, mitään valmista käsikirjoitusta [...]

rautasampomadrid

Rautasammon leirikoulu Madridissa

– jättikatkarapuja ja paellaa Voiko kaksitoista pienryhmäläistä nuorta järjestää lähes omin avuin luokkaretken Espanjaan? Voi. Tarvitaan vain päättäväisyyttä, kekseliäisyyttä, keksienmyyntiä [...]

yo3

Kevätjuhla 2012

Vuosirehtori Hellevi Aurtovan puhe ylioppilaille Hyvät ylioppilaat Me kaikki täällä salissa onnittelemme teitä sydämestämme ja iloitsemme kanssanne yhden tärkeän etapin [...]

kuvis1

Viides luokka näkyy ja kuuluu

Aloitin tämän luokan kanssa viidennen syksystä, ja melko pian aloimme tehdä näytelmää. Näytelmän aiheen valintaan vaikutti luokan suuri poikakatras, ja [...]

joulu3

Joulujuhla 2011

”Jouluna jumala syntyi, paras poika pakkasella hevon heinähuonesehen, sorajouhen soimen päähän.” Elias-koulun tunnelmallista joulujuhlaa vietettiin Agricolan kirkossa 21.12. Pienet ensiluokkalaiset [...]

Kuoleman täyteistä elämää

Kuolemantäyteistä elämää

12. luokka näyttämöllä Marraskuun hämärissä saatiin Elias-koulun salissa nähdä taas kerran mainio 12-luokkalaisten voiman- ja taidonnäyte. Heikki Itäsen komedia Kuolemantäyteistä [...]

Tervetuloa syksy!

Tänä syksynä Elias-koulussa alkaa kolmaskymmenes kouluvuosi. Ensimmäiset oppilaat aloittivat Puistokadun puuhuvilassa kouluvuotensa elokuussa 1982. Satoja nuoria on lähtenyt maailmalle Elias-koulusta [...]

juhla2011

Kevätjuhla 2011

Vuosirehtori Himmi Raition puhe ylioppilaille kevätjuhlassa 4.6.2011 Hyvät ylioppilaat, ylioppilaiden vanhemmat ja hyvä Elias-koulun väki Alpo Noposen runoa mukaillen ”olen [...]

11eukkar3

Buddha, Nietzche ja eurytmia

11. luokan eurytmian päättötyö 2011 Siirtymiset vaativat suuria tekoja, tämä fraasi kuvaa viikkoa 14 paremmin kuin hyvin muotoiltu ja monisanainen [...]