”Minä menin hattuni alle ja lähdin maailmalle”

Kolmasluokkalaisten mietteitä 9. luokan eurytmiasooloista

Kolmannessa luokassa virisi heti esityksen jälkeen vilkas keskustelu. Oppilaat olivat katsoneet esityksiä hyvin tarkkaavaisesti. Esille tulivat pukujen värit, värien elävyys ja muuntuminen valoissa, moni mietti, mikä olikaan pukujen todellinen väri. Kaikki olivat yksimieleisiä siitä, että tyttöjen puvut kuvasivat runoja enemmän kuin poikien puvut. Myös esittäjien varjojen muodostuminen verhoihin oli huomattu, kuinka ne suurenivat ja pienenivät liikkeiden myötä. Myös runojen sisällöt herättivät keskustelua, muutamia sanontoja ja kielikuvia ja niiden merkityksiä mietimme yhdessä. Runot puhuttelivat oppilaita ja esitykset saivat paljon kiitosta kolmasluokkalaisilta. – Opettaja-Helena
”Hahmoton on minun hahmoni
 ja teoton on minun työni
 avaruus on minun asuni
 ja elämä minun vyöni
 Koira on kova haukkumaan
 ja päivä on syntynyt yöstä
 Tramppailen näitä raitteja
 kunnes pykälät loppuvat vyöstä!”
J. Itkonen Pidin eniten siitä runosta, jossa alussa sanottiin: ”Hahmoni on hahmoton ja avaruus on pukuni. ” Pidin myös kevätrunosta ja runosta, jossa sanottiin että lapsi ei luule, lapsen vatsa tietää, että jano on jano, ja nälkä on nälkä. Haluan toivottaa minun lempirunoni esittäjälle onnea! Liikkuminen oli kaunista ja sulavaa, välillä hieman jäykkää. – Terttu Varjot olivat hienoja, kuin haamuja, kauniita, sellaisia taianomaisia. Liikkeet olivat hienoja. Tykkäsin kaikista esityksistä, niitä oli kiva katsella. – Peik Tykkäsin kaikista esityksistä yhtä paljon. Käsien liikkeet olivat hienoja ja ne sopivat niihin esityksiin ja asut sopivat myös niihin kaikkiin. Värit olivat erityisesti minun lempijuttu. – Onni Minä pidin erityisesti 9. luokan liikkumistavasta. Jäin miettimään, minkä värisiä puvut oikeasti olivat. Kun väritehosteet olivat sinisellä, näytti että pukukin olisi ollut sininen. Esittäjien varjot näyttivät hauskoilta, kun joskus ne olivat isoja ja joskus pieniä ja joskus niitä saattoi olla kaksi kerralla, ihan kuin kaksoset. – Jonathan Minun mielestä kaikki runot oli olivat kivoja, erityisesti pidin siitä runosta, jossa sanottiin:  ”Menin hattuni alle ja lähdin maailmalle”.  Värit olivat tosi kauniita ja jäin katsomaan varjoja. Minä vähän ihmettelin sitä runoa, jossa sanottiin, että lapsi ei luule mitään, mutta hänen vatsansa tietää, että nälkä on nälkä ja jano on jano. Vaikka minä kyllä luulen monta asiaa. – Ona
”Minä menin hattuni alle
 ja lähdin maailmalle
 pois köyhyyttä pakohon.
 Tein tuulentuvan,
 tein talon
 sain lahjaksi päivänvalon
 ja ilmaisen kuutamon.”
Einari Vuorela

Rehtorin puhe

Vt. rehtori Gitte Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Rakkaat oppilaat, arvoisat abiturientit, hyvät vanhemmat, sukulaiset sekä kunnioittamani kollegat Elias-koulussa. Meidän elämämme [...]

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]