Kuolemantäyteistä elämää

12. luokka näyttämöllä

Marraskuun hämärissä saatiin Elias-koulun salissa nähdä taas kerran mainio 12-luokkalaisten voiman- ja taidonnäyte.

Heikki Itäsen komedia Kuolemantäyteistä elämää heräsi oppilaiden voimin käsikirjoituksen sivuilta Elias-näyttämölle naurattamaan katsojia äkkiväärillä käänteillään. Näytelmän syntyprosessi oli tälläkin kertaa monivaiheinen ja opettavainen. Seuraavassa katkelmia oppilaiden näytelmäraporteista:

Alku aina hankalaa…

– Näytelmämme lähti hyvin verkkaisesti liikkeelle. Kenelläkään ei näyttänyt olevan innostusta etsiä hyvää käsikirjoitusta ja ehdottaa sitä muille. Kaikki vain odottivat, että joku muu etsii. – Aluksi piti päättää minkä tyyppinen teksti valitaan. Halutaanko draamaa, komediaa vai tragediaa. Päädyimme draaman ja komedian sekoitukseen. – Ensimmäisiltä viikoilta näytelmän tiimoilta muistan kiireen. – Reilut kolme viikkoa ennen ensi-iltaa en muista vuorosanojani ollenkaan. – Lavasteina toimivat viimeiselle viikolle saakka penkki ja kaksi tuolia

vaan kuinkas sitten kävikään…

– Luin käsikirjoituksen ja huomasin, että se oli kuin luotu meidän luokallemme. – Varsin nopeasti ison porukan kanssa alkaa näkyä, kuka tekee ja kuka ei. Onneksi tällä kertaa enemmistö veti näytelmää eteenpäin. – Roolien jako sujui melko sujuvasti. Jokaiselle tuntui löytyvän mieluisa rooli hulvattomasta komediasta. – Onneksemme saimme näyttelijä Sari Mällisen yhdeksi päiväksi auttamaan ja ohjaamaan. – Kun pääsimme saliin harjoittelemaan pienemmissä ryhmissä kohtaus kohtaukselta, näytelmä tuntui viimeinkin syntyvän. – Viimeisenä viikonloppuna ennen ensi-iltaa rakensimme lavasteet ja saimme kaikille rooliasut. Tämän jälkeen harjoittelu alkoi sujua paremmin, lavasteet ja rooliasut auttoivat paljon eläytymisessä ja tekeleemme alkoi muistuttaa näytelmää.

ja mitä tästä projektista opittiin

– Näytelmän aikana kaikki eivät olleet ehkä yhtä vahvasti mukana työssä, mutta kaikki hoitivat roolinsa kunnolla näyteltäessä. Ehkä hyvä näytelmä syntyy mutkikasta tietä. Olen tyytyväinen lopputulokseen. – Näytteleminen toi uutta perspektiiviä asioihin. Oli myös hienoa tehdä jotain kulisseissa. Tajusin kunnolla, että ihmiset, jotka työskentelevät kulisseissa, ovat yhtä tärkeitä kuin näyttelijät lavalla. – Viimeisen esityksen jälkeen oli vähän haikea mutta samalla myös helpottunut olo. Näytelmästä jäi hyvä mieli muistoksi. – Näytelmä lisäsi monien rohkeutta kokeilla omia rajojaan. Projektista avautui uusia näkökulmia teatteriin ja sen tekemiseen. – Näytelmä oli uskomaton saavutus kahdenkymmenen ihmisen kanssa. Vaikka välillä olimme suuttuneita toisiimme, niin se kaikki on unohdettu ja korvattu esiintymisen huumalla. – Vietimme monia hulvattomia hetkiä yhdessä ja ratkoimme pulmia. – Näytelmän tärkein opetus minulle – ellei sitten jokaiselle meistä – oli, miten tärkeää yhteistyö ja vuorovaikutus toisten kanssa todella on. Viikon ajan jokaisen oli autettava toinen toistaan, ja näin saavutettiin se tulos, josta saimme kuulla kiitoksia useilta eri tahoilta. – Tunnelma viimeisellä viikolla oli mahtava. Oli hieno yhteenkuuluvuuden tunne, varsinkin kun ensi-ilta oli mennyt. Olen hyvin ylpeä luokastamme! Lue lisää aiheesta...

Rehtorin puhe

Vt. rehtori Gitte Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Rakkaat oppilaat, arvoisat abiturientit, hyvät vanhemmat, sukulaiset sekä kunnioittamani kollegat Elias-koulussa. Meidän elämämme [...]

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]