Kevätjuhla 2014

yo2014

Ylioppilas Verne Nizovskyn puhe kevätjuhlassa 31.5.2014

Jotta kykenisin selittämään tämänhetkistä olotilaani, on minun palattava ajassa taaksepäin. Tarkalleen ottaen neljä vuotta. Silloin tilanne oli tämä: yläaste oli päättymässä ja monet luokkalaisistani olivat valmiina hylkäämään uppoavan laivan, meidän luokkamme. Myöhästelystä ja huonosta käyttäytymisestä tunnettu luokkamme loisti vain ja ainoastaan poissaolotilastoissa. Mutta emme käsittäneet, minkä tähden olimme opettajahuoneen jatkuva puheenaihe. Emme myöskään käsittäneet koulun omituisia sääntöjä. Miten opettajien toimintakyky lamaantuu täysin lippisten ja pipojen läsnäolosta. Miksi pasianssi ei ollut todennäköisyyslaskentaa. Miksi kännykkä kuului taskuun, miksei taulusieni kuulunut Ernon naamaan. Kaipasimme kouluun kansanvaltaa opettajien pakkovallan sijasta. Jos opettaja on myöhässä, tulee hänen odottaa oven ulkopuolella ja anoa meiltä lupaa tulla sisään, kuten meidät oli alistettu tekemään. Olimme alemmassa asemassa, emmekä halunneet sopeutua siihen. Koulu tuntui kestävän ikuisuuden.

Siihen aikaan luokassamme puhalsi uusia tuulia. Olimme vasta todella alkaneet tutustua uuteen luokanvalvojaamme, Gitteen, joka antoi ilmi, sanoja ja ääntä säästelemättä, oman mielipiteensä meidän käyttäytymisestämme ja kyseenalaisesta maineestamme. Tuohon aikaan päättelin, että hän paikkaa pientä kokoaan suurilla sanoilla. Olimme myös tavanneet muita hämmentäviä tuttavuuksia, kuten seinillä hyppivän matematiikanopettajamme Arin, sekä tsunamin lailla toimivan kemianopettajamme Teklan. Kuitenkin isoin muutos oli tieto siitä, että monet olivat aikomuksissa muuttaa pois meidän luokaltamme. Yksi näistä henkilöistä olin minä.

Elin kaoottista aikaa. Olin kohdannut valtaisan vastoinkäymisen, joka sai minut tuntemaan, että olin yksin tässä maailmassa, ilman luotettavaa tukea. Ajattelin, että uusi ympäristö ja uudet kuviot voisivat viedä kivun pois. Että tämä paikka ja nämä ihmiset, kahlitsivat minut menneeseen. Halusin paeta sitä ja tämä tuntui helpolta vaihtoehdolta. Kun luokanvalvojamme Gitte sitten päätti kysyä kultakin luokkani oppilaalta ääneen, aikoiko tämä lähteä, vaiko jäädä, annoin ilmi aikeeni lähteä. En tiedä muistatko mitä vastasit minulle, mutta se kuului näin: ”Verne, jos sä lähdet tästä koulusta, niin mä vedän sua turpaan!” Tämä ei ollut se vastaus, jota olin odottanut, ja olin hieman hämmentynyt. Punnitsin vaihtoehtoja jonkin aikaa, ja näin paremmaksi olla ottamatta turpaani, siis päätin jatkaa Eliaksessa.

Nelivuotinen lukioura sisältää paljon tapahtumia, mutta se on helpompi selittää tunnetasolla. Näiden vuosien aikana ajatukseni alkoivat hitaasti muodostumaan silmukaksi. Huomaamattani tungin pääni sen sisään. Vuodet kuluivat, silmukka kiristyi. Hieman yli vuosi sitten silmukka oli tiukimmillaan. En sietänyt olla minä, olin loukussa oman mieleni sisällä. Näin ystävällisissä hymyissä pilkkaa ja inhoa. Koulutyöt tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, joten päätin olla koettamatta. Mutta näytelmän, wanhojentanssien ja päätöstyön kaltaisista projekteista vaadin itseltäni täydellisyyttä, en yhtään vähempää. Se oli ainut tapa, jolla pystyin todistamaan itselleni, että minusta oli johonkin. Täydellisyyden tavoittelu pisti minut polvilleen, vei kaikein ilon, ja vaikka sainkin osakseni kiitosta, ne tuntuivat ontolta. Ajattelin jopa olla lähtemättä kaikkien odottamalle päätösmatkalle. Halusin että muilla on hauskaa, minähän olen vain tiellä. Halusin voida pahoin.

Aikana, jolloin en halunnut päästää muita lähelleni, pääsi yksi henkilö suojausteni ohi. Hän näki vihani, hän halusi auttaa minua. Olin niin itseeni lukkiutunut, että en edes huomannut, kuinka hän helpotti oloani viikko viikolta, huomaamattomasti, pienillä teoilla. Ja pikku hiljaa aloin pitämään itsestäni. Pilkkaavat hymyt ja äänensävyt muuttuivat ystävällisiksi, koulutyöt eivät enää tuntuneetkaan ylitsepääsemättömiltä. Käsitin, että opettajat ja luokkalaiseni eivät nähneet minua vähempiarvoisena, vaan ottivat minut sellaisenaan. He pitivät minua yhtenä heistä, tasavertaisena ja ystävänä. Vaikkei ongelma ollutkaan kadonnut, olin nyt löytänyt uutta voimaa sen päihittämiseksi. Nyt halusi voida hyvin.

Vuosi on kulunut ja nyt enemmän kuin koskaan, haluan kiittää sinua siitä, että uhkasit vetää minua turpaan. Ilman tuota, hieman kummallista, kannustusta en olisi kokenut Lapin vaellusmatkan yhteishenkeä, en hektisiä näytelmän tekovaiheita, taikka olisi tehnyt kunnianhimoista päätöstyötäni. En olisi kokenut wanhojentanssien huumaa kahteen otteeseen, enkä unohtumatonta päätösmatkaamme Barcelonaan, ja tuskin olisin ikinä nähnyt yhtä hyvin pukeutunutta miestä, kuin liikunnanopettajaamme Reimaa matkan päätösillallisella. Ja menisin jopa väittämään, että olisin jäänyt paitsi koko Helsingin hienommista penkkareista. Tämän väitöksen perustan siihen, että en usko missään muussa rekassa olleen samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin meidän. En usko, että muut abit pystyivät jakamaan yhtä paljon hienoja muistoja keskenään, kuin mitä me jaoimme. Niin koulussa, matkoilla, kuin vapaa-ajallakin.

Ja luulen, että tällä puheella kykenen selittämään tämänhetkisen olotilani. Se on valtaisa, vilpitön ilon ja voiton tunne. Loputtomalta tuntunut koulu on nyt päättynyt. Joten kiitos upeille opettajille, kiitos vielä upeammille luokkalaisilleni, ja ennen kaikkea, kiitos sinulle Gitte, luulen, että minulla on hyvä syy sanoa, että tuskin olisin tässä, tällä hetkellä, ilman sinua. Kiitos.

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

purjehdus2015

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]

yo2014

Kevätjuhla 2014

Ylioppilas Verne Nizovskyn puhe kevätjuhlassa 31.5.2014 Jotta kykenisin selittämään tämänhetkistä olotilaani, on minun palattava ajassa taaksepäin. Tarkalleen ottaen neljä vuotta. [...]

puhe010613

Kevätjuhla 2013

Ylioppilas Otto Männistön puhe kevätjuhlassa 1.6.2013 Kiitos kaikille teille juhlavieraille, jotka olette pääseet tänään paikalle juhlistamaan tämän lukuvuoden päätöstä. Samalla [...]

8lknaytelma

West Side Romeo & Julia

Kahdeksannen luokan näytelmä West Side Romeo & Julia on tehty improvisaatioharjoitusten ja koko luokan yhteisen panoksen voimin, mitään valmista käsikirjoitusta [...]

rautasampomadrid

Rautasammon leirikoulu Madridissa

– jättikatkarapuja ja paellaa Voiko kaksitoista pienryhmäläistä nuorta järjestää lähes omin avuin luokkaretken Espanjaan? Voi. Tarvitaan vain päättäväisyyttä, kekseliäisyyttä, keksienmyyntiä [...]

yo3

Kevätjuhla 2012

Vuosirehtori Hellevi Aurtovan puhe ylioppilaille Hyvät ylioppilaat Me kaikki täällä salissa onnittelemme teitä sydämestämme ja iloitsemme kanssanne yhden tärkeän etapin [...]

kuvis1

Viides luokka näkyy ja kuuluu

Aloitin tämän luokan kanssa viidennen syksystä, ja melko pian aloimme tehdä näytelmää. Näytelmän aiheen valintaan vaikutti luokan suuri poikakatras, ja [...]

joulu3

Joulujuhla 2011

”Jouluna jumala syntyi, paras poika pakkasella hevon heinähuonesehen, sorajouhen soimen päähän.” Elias-koulun tunnelmallista joulujuhlaa vietettiin Agricolan kirkossa 21.12. Pienet ensiluokkalaiset [...]

Kuoleman täyteistä elämää

Kuolemantäyteistä elämää

12. luokka näyttämöllä Marraskuun hämärissä saatiin Elias-koulun salissa nähdä taas kerran mainio 12-luokkalaisten voiman- ja taidonnäyte. Heikki Itäsen komedia Kuolemantäyteistä [...]

Tervetuloa syksy!

Tänä syksynä Elias-koulussa alkaa kolmaskymmenes kouluvuosi. Ensimmäiset oppilaat aloittivat Puistokadun puuhuvilassa kouluvuotensa elokuussa 1982. Satoja nuoria on lähtenyt maailmalle Elias-koulusta [...]

juhla2011

Kevätjuhla 2011

Vuosirehtori Himmi Raition puhe ylioppilaille kevätjuhlassa 4.6.2011 Hyvät ylioppilaat, ylioppilaiden vanhemmat ja hyvä Elias-koulun väki Alpo Noposen runoa mukaillen ”olen [...]

11eukkar3

Buddha, Nietzche ja eurytmia

11. luokan eurytmian päättötyö 2011 Siirtymiset vaativat suuria tekoja, tämä fraasi kuvaa viikkoa 14 paremmin kuin hyvin muotoiltu ja monisanainen [...]