12-vuotinen steinerkoulu

Steinerkouluissa on käytössä steinerpedagogisesti painotettu opetussuunnitelma, joka sisällöllisesti noudattaa valtakunnallisia perusasteen ja lukion opetussuunnitelman perusteita.

Steinerkouluille on tyypillistä luokkamuotoinen opetus, niin perusasteella kuin vielä lukiovaiheessakin. Tavoitteena on, että oppilaat elävät läpi koko 12-vuotisen koulutaipaleensa yhdessä samojen luokkatoverien kanssa. Vaikka tämä tavoite ei käytännössä toteudukaan kaikissa Suomen steinerkouluissa, on luokan yhtenäisyys ja koossa pysyminen toivottavaa. Luokkamuotoisella opetuksella ja ryhmän kokoonpanon säilyttämisellä pyritään luomaan ympäristö sosiaaliselle kasvulle.

Luokkamuotoiseen opetukseen liittyy läheisesti niin kutsuttu ikäkausiopetus, joka perustuu antroposofiseen näkemykseen ihmisen kehityksestä. Ikäkausiopetus tavoittelee siis enemmän kuin ikäkauteen soveltuvaa opetustapaa, joka toki sekin otetaan huomioon steinerpedagogiikassa. Tavoitteena opiskeltavien aiheiden ja aineiden kautta tukea lapsen kehitystä tasapainoiseksi yksilöksi. Steinerkoulun opetussuunnitelmassa tämä tarkoittaa opiskeltavien aineiden järjestämistä siten, että jokaisella luokka-asteella on oma teemansa, joka heijastaa kyseistä lapsen tai nuoren kehitysvaihetta. Samalla eri oppiaineet integroituvat osittain toisiinsa ja tukevat toisiaan. Näin oppilaille myös muotoutuu monipuolinen näkökulma kunkin luokka-asteen teemaan. Onnistuneella ikäkausiopetuksella voidaan saavuttaa paitsi hyviä oppimistuloksia, myös pitempikantoisia, ihmisen kehitykseen liittyviä tavoitteita.

Toisin kuin yleisessä koulujärjestelmässä, steinerkoulussa luokanopettajavaihe käsittää luokat 1–8. Vasta 9. luokalla siirrytään aineenopettajavaiheeseen, jolloin luokanvalvoja ottaa luokan yleiset asiat vastuulleen. Pyrkimyksenä on, että sama tuttu luokanopettaja luotsaisi luokan aina ensimmäisestä koulupäivästä 8. luokan loppuun, ja tämän jälkeen mieluiten sama luokanvalvoja rakentaisi suhteen nuoruusikään jo siirtyneisiin oppilaisiin. Perusasteella siirrytään asteittain leikinomaisesta oppimisesta yhä tavoitteellisempaan oppimiseen. 9. luokasta eteenpäin opetuksen painopiste siirtyy erityisesti lukuaineissa edelleen asteittain yhä teoreettisempaan materiaaliin kuhunkin oppiaineeseen erikoistuneen aineenopettajan johdolla. Siinä missä opetus lukuaineissa luokanopettajavaiheessa pyrkii voimakkaiden mielikuvien luomiseen, siirrytään aineenopettajavaiheessa vähitellen tietoisesti käsitteiden ja abstraktioiden maailmaan. Yksinkertaistaen siirtymää voisi kutsua siirtymiseksi lapsen mielikuvituksen ja luovuuden piiristä kohti aikuisen älyllisyyttä ja tiedostavan objektiivista tarkastelua. Samalla 9. luokalta alkaen alkaa yhä selkeämmin korostua nuoren itsenäinen toiminta ja vastuunotto sekä yksilönä että luokkayhteisön jäsenenä.

12-vuotista steinerkouluaikaa voisi ajatella kauniina rakennuksena, jonka vankat perustukset rakennetaan luokanopettajavaiheessa, ja seinät, ikkunat, ovet ja katto aineenopettajavaiheessa. Steinerkoulun opetussuunnitelma on suunniteltu siten, että aineenopettajavaiheessa lukuaineiden opetuksessa voidaan hyödyntää perusasteella luotua pohjaa. Luokanopettajavaiheen tietyt teemat kertautuvat uudelleen 9. luokalta alkaen, mutta nyt tietenkin nostettuina selkeämmin tiedostavaan, objektiiviseen tarkasteluun. Tässä ovat avuksi luokanopettajavaiheessa luodut mielikuvat: esimerkiksi historianopetuksessa aineenopettaja voi löytöretkien käsittelyn yhteydessä nostattaa oppilaiden mieleen luokanopettajan kertomuksen Kolumbuksen merimatkasta. Valmiit, kollektiivisesti jaetut mutta silti yksilölliset muistikuvat kertomuksesta muodostavat tarttumapinnan uuteen asiaan ja niiden pohjalta voidaan lähteä pohtimaan laajemmin löytöretkien syitä ja seurauksia.

Vihkotyöskentely on eräs steinerkoulun erityispiirteistä. Erityisesti reaaliaineiden opetuksessa käytettyä vihkotyöskentelyä voisi kutsua kouluaikana rakentuvan kauniin rakennuksen laastiksi; sen avulla sekä perustukset että seinät muodostuvat vankoiksi ja horjumattomiksi. Vihkotyön tavoitteena on tukea oppilaan oman ymmärryksen kehittymistä ja samalla kasvattaa hänen autonomiaansa suhteessa opiskeltaviin kokonaisuuksiin. Vihkotyöskentelyn opettelu aloitetaan perusasteella luokanopettajan ohjauksessa, ja viimeistään 8. luokalla oppilaat siirtyvät kokonaan oman tekstin tuottamiseen. Näin irtaannutaan oppikirjojen valmiista tekstistä, opiskellaan itsenäistä tiedonhankintaa ja, mikä tärkeintä, opetellaan luottamaan omaan ymmärrykseen ja kykyyn jäsennellä tietoa. Vihkotyöskentelyä voikin pitää eräänä opiskelussa keskeisenä prosessina, joka avulla oppilas hahmottaa maailmaa ja sen ilmiöitä.

12-vuotisen steinerkoulun päätteeksi oppilaat saavat steinerkoulun päättötodistuksen. Kaunis rakennus on nyt valmis oppilaan itsensä rakentamana ja hänen itsensä näköisenä ja oloisena. Vaikka rakennusta varmasti laajennetaan ja korjataankin, pysyy alkuperäinen rakennus olemassa, eräänlaisena tukirankana, jonka ympärille on hyvä rakentaa edelleen.

Rehtorin puhe

Vt. rehtori Gitte Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Rakkaat oppilaat, arvoisat abiturientit, hyvät vanhemmat, sukulaiset sekä kunnioittamani kollegat Elias-koulussa. Meidän elämämme [...]

Kevätjuhla 2017

Ylioppilas Wilhelmina Forsbergin puhe kevätjuhlassa 3.6.2017 Arvoisa rehtori, opettajat, juhlavieraat ja erityisesti me uunituoreet ylioppilaat. On aika uskomatonta, että olemme nyt [...]

Itsenäisyyspäivän puhe

12. luokan oppilaan Shabnam Momenin puhe itsenäisyyspäivän juhlassa 4.12.2015 Hyvät kuulijat, Uskon, että Suomen itsenäisyyspäivä on tärkeä monille suomalaisille ja [...]

purjehdus2015

Purjehduksen koulumestaruuskisa

Kilpailupäivänä tavattiin HSS Sailing Centerissä aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Suomen purjehdus ja veneilyn Lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Mika Hollo [...]